Roadtrip To Porvoo

Olin tosiaan viime viikolla lomalla. Tarkoituksena oli lähteä Kroatiaan, mutta olosuhteiden pakosta loma tuli vietettyä enemmän tai vähemmän kotosalla. Onneksi sattui hyvät kelit niin otettiin miehen kanssa viikonloppuna suunnaksi Porvoo. Hän ei ollut siellä koskaan aiemmin käynyt ja samalla käytiin Askolassa katsomassa serkkuni kuukauden ikäistä poikaa ja kotimatkalla Ikeassa.Win win siis :)

Porvoo on mulle itselle tuttu kaupunki. Siellä tuli joskus nuorena tavallaan asuttua, kun seurustelin porvoolaisen pojan kanssa. Toki tässä on saattanut 15 vuotta vierähtää kun viimeksi olen Porvoossa käynyt, mutta eipä tuo pahemmin ollut siinä ajassa muuttunut.. Liikkeitä puuttui mitä muistelin tietyillä paikoilla olleen ja tuttu kebab paikka oli vaihtanut paikkaansa :)

Pari tuntia pörrättiin Porvoon keskustassa ja käytiin jokirannassa kesän ensi jätskeillä. Ja onhan toi Porvoon vanha kaupunki mielettömän upea paikka, jaksaa hyvin kierrellä ja katsella.

Nyt Kyllä Hävettää

Ei hitto miten noloa.. Melkein vuosi sitten käynyt viimeksi ylipäätään koko blogissa. Saattais melkein olla jo haudata koko paska, mutta jotenkin ei vaan osaa päästää irti  :)

 

Reissuja tähän kuluneeseen vuoteen ei ole osunut maailmalla vallitsevan tilanteen vuoksi, joista voisin mietteitä kirjotella vielä erikseen, mutta noin muuten elämä mennyt kyllä täysin uusiksi tässä ajassa.. Tai on jäänyt kertomatta Krakovasta, missä käytiin viime vuoden kesäkuussa, eli siitä sitten seuraavaksi kuvia ja juttuja.

Marraskuussa sanoin heipat vanhalle myymälälle Nummelassa ja siirryin uusiin haasteisiin pääkaupunkiseudulle, kun tehtiin siirtopaperit Vantaalle Myyrmäkeen. Tosi innoissani siirryin sinne vaikka onhan tää meno myymälässä hyvin erilaista kun mihin tuolla landella on tottunut. Edelleen Myyrmäessä ja edelleen viihdyn siellä tosi hyvin, mä onneksi pääsin tosi helposti ja nopeasti porukkaan mukaan töissä ja siirto meni senkin osalta tosi kivasti.

Mutta se suurin muutos varmaan on ollut se, että helmikuussa sanoin asuntoni irti Lohjalla ja muutettiin yhteiseen isoon asuntoon täällä Vantaalla Martinlaaksossa. Jos joku olis mulle vuosi sitten sanonut, että näin tulee käymään niin en todellakaan olis uskonut. Ja olisin nauranut päälle :) Mutta täällä sitä vaan ollaan. Kyllästyin maksamaan vuokraa ja sähkönsiirtoa asunnosta jossa vietin ehkä neljä päivää kuukauden aikana. Nyt sitten täällä ja yllättävän hyvin sitä on isossa cityssäkin viihtynyt. Työmatkatkin meni nopeesti junalla kolmessa minuutissa ja kahdeksassa nyt kun aloin kulkemaan niitä fillarilla. 

Vaikka Vantaalla on viihtynyt tosi hyvin niin onhan tässä ollut tottumista. Kaksi vuotta asunut yksin ja nauttinut hiljaisuudesta ja saanut tulla ja mennä miten tykkää. Nyt tuli miehen mukana kaupan päälle kaksi alle 10 vuotiasta lasta joka toinen viikko ja se on se isoin mihin on pitänyt tottua. Varsinkin kun ennen muuttoa ei näyttänyt kovin hyvältä edes tää meidän sovussa oleminen, kun pojat eivät oikein tykänneet että hengailin iskän kanssa. Nyt menee onneksi paremmin senkin puolesta, mut kyllä tässä edelleen tottumista on :) 

Varmaan turha edes luvata että skarppaan tän kirjoittelun kanssa taas, mut katotaan miten käy. Huomenna olis vielä vapaata niin jos vaikka Krakovasta laittaisin kuvaa.. ehkä :)