Tänään on kulunut päivälleen 20 vuotta siitä, kun Prinsessa Diana kuoli traagisessa auto-onnettomuudessa Pariisissa. Muistan vieläkin tarkalleen sen aamun ja miten toi uutinen tuli tietoon.
Olen pienestä asti ollut innokas Englannin kuningasperheen seuraaja ja Diana oli ehdottomasti mun suosikki kuninkaallinen. Ja tottakai toi uutinen tuntui tosi pahalta 15-vuotiaana. Tein jopa uskonnon lopputyön Prinsessa Dianasta vaikkei hän suoranaisesti uskontoon mitenkään liitykään :)
Diana oli varmasti suosituin kuninkaallinen Englannissa ja itse koin dokumenttien ja kirjojen perusteella, että Diana oli lapsilleen sekä hyväntekeväisyydelle omistautunut ihminen, joka saattoi vähän liian nuorena mennä naimisiin kruununprinssin kanssa ja astua itselleen liian isoihin saappaisiin. Uskon vahvasti, että hän teki parhaansa tilanteessa ja että jossain vaiheessa avioliittoa Diana oli onnellinen, mutta valitettavasti suurimman osan liitosta hyvin onneton.
Prinsessa teki paljon töitä hyväntekeväisyyden parissa, jonka vuoksi arvostin häntä suuresti. Hän ei pelännyt vierailalla aids sairaiden ihmisten luona ja halata näitä.
Diana oli myös useiden muotitalojen muusa aikanaan. Esimerkiksi Gianni Versace oli tämän hyvä ystävä ja kuoli vähän ennen prinsessaa.
Pyörittelin itsekin pitkään päässäni ajatuksia Dianan kuoleman jälkeen siitä, että onnetomuuden takana olisi jokun salaliittoteoria vaikkakin kuolema oli vain ikävä onnettomuus. Kuoleman jälkeen on myös tullut useita uusia kirjoja ja dokumentteja, joissa suurimmassa osassa prinsessaa on valitettavasti mustamaalattu useammalla tavalla ja toi on asia mikä ärsyttää suuresti. Musta on tosi väärin, että ihmistä mustamaalataan vielä kuoleman jälkeen kun tämä ei pysty sanomaan omaa näkökantaa asiaan. Ja kuolleita pitäisi kunnioittaa.
Mutta vaikka dokumentteja ja mustamaalauksia varmasti tulee vielä jatkossakin niin mulle, ja varmasti hyvin monelle muullekin, Diana tulee aina olemaan sydänten prinsessa.
