Cake Made From Diapers

Eilen vietettiin hyvän ystäväni "vauvakutsuja" . 

Bebe numero kakkosen olisi määrä saapua maailman seuraavan kuukauden aikana. Vauvakutsut lainausmerkeissä, juurikin tuon numero kakkosen takia tuleva mama ei halunnut kunnon juhlia isolla porukalla. Koottiin siis kokoon kolmen naisen porukka ja käytiin eilen maman kanssa istumassa iltaa heillä kotosalla ja täytettiin masut hyvällä ruoalla ja jälkkärillä. Myös tulevan beben isoveikka, kummipoikani Daniel, pyöri menossa mukana. Ja tämä kummitäti joutuu koetukselle torstaina, kun vanhemmat lähtevät viettämään hääpäivää ja lupauduin viettämään päivän pojan kanssa.

Vaikka perinteisiä vauvakutsuja ei halunnutkaan, päätin kuitenkin toteuttaa kokeiluhaaveeni ja tehdä vaippakakun viemisiksi juhliin. Ja ihan hyvähän siitä tuli, ainakin noin ensimmäiseksi kokeiluksi. Mukana myös nostalgianauha; samaista sinistä nauhaa käytettiin samaisen ystäväni häissä hääauton koristeluun :)

CheekEnd

Käväistiin viime perjantaina työkaverin kanssa Cheekin olympiastadionin keikalla, jonne liput ostettiin jo joulukuussa. Ja vaikka kumpikaan ei mitään faneja olla, oli tuo keikka aivan mieletön kokemus. Loistavia esiintyjävieraita (vaikka jäinkin sitä Sillanpäätä perjantaina kaipaamaan), mielettömät valo- ja ilotulitetehosteet ja pelkästään se fiilis stadionilla. 

Meidän katsomossa oli paljon sellasia alle kymmenen vuotiaista lapsia ja oli ihana seurata vierestä sitä kuinka fiiliksissä he olivat. Itse kun taisin päästä konserttiin ekan kerran vuoden -98 Puhdas elämä lapselle-konserttiin, joten voin vaan kuvitella kuinka hienoa noista lapsista oli nähdä oma idoli livenä.

Joten kiitos Cheek aivan loistavasta perjantai-illan keikasta, sait ehkä käännytettyä meidät kaksi tru faneiksi :)

Kuvasato on ladattu googlesta, koska meidän paikat olivat takakatsomossa kolmanneksi ylimmällä rivillä. Sieltä ei juurikaan noita kuvia saanut otettua :) Ja voin kertoa, että siellä huipulla hieman tuuli iltasella..

Parasailing At Miami Beach

Vihdoinkin muuton jälkeen toimiva netti ja saan latailtua lisää reissujuttuja, vaikkakin arkeen on jo palailtu ja töissä ollut pari viikkoa niin tappotahti, että uuden loman tarpeessa olisi :)

Viimeisenä reissupäivänä oltiin tosiaan varjolentämässä. Mahtava kokemus ja tämähän oli hääpäivälahjani isännälle. Omaani vielä odotellessa ;) Ensialkuun muutama fiiliskuva rannalta ennen merelle lähtöä..

Suosittelen ehdottomasti kaikkia kokeilemaan varjolentoa. Jänskätti tottakai, mutta pelottavinta koko kokemuksessa oli mennä pidemmällä mereen istuen kumiveneen reunalla ja roikkuen narussa kiinni, että pysyy kyydissä :) Itse kokemuksessa alastulo oli se epämiellyttävin vaihe.. Nopeus nousi mitä enemmän tultiin alaspäin vaikka ylhäällä tuntui ettei liikuta mihinkään (vaikka veneessä istuessa huomasi, että kyllä se itse vene aika vauhdilla liikkui). Suurin murhe oli se kuinka paljon kastuu vaikka tarkoitus oli vain dipata jalat veteen.. Isännän jaloista kuitenkin roiskui kaikki vedet päälle ja shortsit ja toppi pääsi hieman kastumaan. Onnistuin kuitenkin viime hetkillä kastelemaan shortsit täysin, kun hyppäsin kumiveneestä rantaan tullessa pois ja takaa tuli tietenkin samaan aikaan aalto. Oli kiva jatkaa siitä shoppailemaan pöksyt märkänä :)

Lähdön hetki

Kamera kuitenkin säilyi kastumatta, kun halusin sen ottaa mukaan. Onneksi otin, koska onnistuneesti kadotin muistikortin jolla oli työntekijän ottamat kuvat lennosta. Hitusen ärsyttää, mutta elän edelleen toivossa että se hotellihuoneesta olisi lähtömme jälkeen löytynyt.

Seuraavassa kuvia yläilmoista