Ajatuksia Ystävyydestä

Oon viime aikoina jostain syystä pohtinut tosi paljon mun ystävyyssuhteita, niitä suhteita jotka edelleen porskuttaa vuosikymmenienkin jälkeen eteenpäin ja vähän niitäkin, jotka jo parissa vuodessa on päässyt haalistumaan. Turhauttaa välillä suunnattomasti yrittää ylläpitää sellaista ystävyyssuhdetta, jossa itse on se ainut joka edes yrittää sopia tapaamisia.

Mulla on aina ollut tosi pieni kaveriporukka ja tässäkin iässä niitä hyviä kavereita, joita voi rehellisesti sanoa ystäviksi, on vain ihan muutama. Parhaimpien ystävien kanssa olen jokaisen kanssa tuntenut vähintään sen 10 vuotta, ja yhden kanssa jopa jo 20 vuotta. Ne on ne mun rakkaat <3

 Olen aina ollut sitä mieltä ystävien suhteen, että ei se määrä vaan se laatu. Nämä kolme ystävää on sellaisia, joille tiedän voivani puhua ihan mistä vaan ilman että tuomitaan ja ihan aina ei edes tarvitse puhua, kun tietää että ovat tukena.Varsinkin koko tämä kevät ja kesä on ollut hyvin raskasta aikaa, isoäidin sairastumisen myötä sekä omien parisuhdeongelmien myötä. On ollut ihana huomata, että niitä tukijoita oikeesti löytyy <3 Ja sen että niitä tukijoita on ollut myös niiden ihmisten joukossa joilta ei olisi sitä odottanut ollenkaan.

On ollut myös ilo huomata, että vielä sitä tässä iässä tutustuu uusiin ihmisiin ja varsinkin yksi niistä uusista tutuista on ollut isona tukena kesän kuunnellen huolia ja murheita ja pitäen minua järjissäni. Vaikkakin mä olen aina ollut melko huono tutustumaan uusiin ihmisiin.. tai en tutustumaan, se on vielä helppoa, mutta se että päästää ne uudet ihmiset kavereiksi ja ystäviksi, sellaisiksi joille kertoo asioita joilla oikeasti on väliä. Niin monet mun ystävyyssuhteista on katkennut vuosien mittaan, että välillä on vaan tosi hankala luottaa uusiin ihmisiin. Varsinkin ilman alkoholia tuo uusiin tutustuminen on omalla kohdalla hyvin vaikeaa, saatan jopa antaa itsestäni hiljaisen ja ujon kuvan muille vaikka en sitä mielestäni ole ollenkaan.

Ja uusia vanhoja tuttujakin on kesän aikana elämään tullut. Sellaisia joita on tuntenut jo vuosien ajan, mutta ei juurikaan olla hengailtu yhdessä.. On ollut hauskaa viettää kesän aikana enemmän aikaa parin tälläisen ihmisen kanssa ja huomata, että heillekin on ollut yllättävän helppoa avautua kaikesta.

Kääntöpuolena tuohon uusiin tutustumiselle ja tukijoiden olemassa ololle on se, että sitä kaivattua tukea on jäänyt saamatta sellaisilta ihmisiltä joita sitä oikeasti odotti. Suoraan en ole heille ongelmista sanonut, mutta antanut kuitenkin ymmärtää että asiat eivät ole kunnossa ja siltikään ei edes ole viestiä tullut että onko kaikki kunnossa.

Postauksen suurimpana pointtina; olen äärimmäisen onnellinen että mulla on ympärillä rakkaita ystäviä joiden tuen ja seuran avulla uskaltaa itsekin uskoa siihen, että kyllä kaikki järjestyy ja muuttuu vielä hyväksi. Kiitos rakkaat tuesta <3