torstai 12. joulukuuta 2013

Down In Memory Lane; Irlanti Dublin 2007 osa 1

Tiedossä järkyttävä määrä kuvia maailman ihanimmasta kaupungista, jossa olen päässyt käväisemään kolme kertaa. Otsikon osa 1 siksi, että puolet ensimmäisestä Dublinin reissun kuvista on edelleen skannaamatta koneelle.

Mutta itse reissuun.. Tätä reissua odotettiin 10 vuoden ajan. Serkkuni Idan kanssa on ollut puhetta Irlantiin matkustamisesta niin kauan kuin muistan ja koska Idan nuorempi sisko halusi matkaan myös mukaan, niin oli odotettava että Anna täyttäisi 18 vuotta. Ensimmäinen reissu kun en ottanut valmistapakettimatkaa. Ainut matkayhtiö joka siihen aikaan teki matkoja Dubliniin oli Aurinkomatkat ja viikko kaupungissa olisi maksanut 800 euroa. Tutkin sitten aikani kuluksi muita vaihtoehtoja ja päädyimme ottamaan lennot ja hotellin erikseen, koska säästöä tuli 300 euroa. Oli muutenkin jännää lähteä reissuun, koskaa ekaa kertaa olin itse vastuussa kaikesta, myös noista nuoremmista serkkutytöistä, kun olin porukan vanhin.

Anna ensi kertaa lentokoneessa
 Matka alkoi sidukalla lentokentän Oak Barrellista, mistä on sen jälkeen jo muodostunut perinne. Lähdettiin hyvissä ajoin kohti lähtöporttia, mutta kuitenkin meitä jostain syystä ehditiin jo kuuluttaa sinne. Noloa! Muistan, että siinä vaiheessa kun tultiin lentokoneesta ulos päämäärässämme, purshkahdin melkein itkuun. Hassusti tuli tunne kuin olisi tullut kotiin, niin kauan reissua oli odotettu. Taksikuskimme oli hauska. Jouduin etupenkille pitämään kuskille seuraa, kun kaikki laukkumme eivät mahtuneet takaluukkuun. Kuski kyseli ummet ja lammet mistä tullaan ja miksi tultiin. Sopivasti saatiin ensimmäinen sadekuurokin kokea ja kuski kysyi, että eihän me vaan olla täällä auringonpaisteen takia. Kaikki puisteltiin päitämme ja vastattiin ettei ei olla, joten seuraava luonnollinen valinta kuskin mielestä oli olla täällä etsimästä irlantilaista miestä itsellemme :)
Dublin koneesta kuvattuna

Hotelli löytyi helposti ja oli ihan mukava hotelli. The Fitzsimons, aivan kaupungin keskustassa Temple Barin alueella. Huone oli sopivan kokoinen kolmelle matkaajalle ja näiden matkatavaroille. Aamupala oli aivan loistava ja istuttiin siellä joka aamu kaikessa rauhassa lipittämässä teetä omasta kannusta ja paahtoleipiä marmeladin kanssa. Ja vastaanoton Matthew oli aivan ihana <3 Huonojakin puolia tosin hotellilla oli. Esimerkiksi neljä kerroksinen yökerho samassa rakennuksessa. Voitte vaan kuvitella sitä meteliä. Lisäksi parina aamuna viikon aikana käytiin täyttämässä yökerhon olutvarastoja ja heräsin pari kertaa aamulla neljän jälkeen siihen, kun ikkunan ulkopuolella paiskottiin Guinnesin tynnyreitä. Great!! Itse huoneen ainut huono puoli oli se, että siellä oli melkoisen kylmä. Lämmitys ei ollut päällä ja vaatteet eivät kuivuneet kahteen päivään, kun päätin erään päivän päätteeksi käydä kylvyssä vaatteet päälle.
Liffey-joki, hotellimme oli vasemmalla puolella joen rannassa.
Temple bar- ehkä koko Irlannin kuuluisin pubi

Näkymä hotellihuoneen ikkunasta
Viikon aikana ehti näkemään paljon kaikkea, käytiin jopa kahdella päiväretkellä joista toisesta enemmän kakkos osassa. Ensimmäinen retki tehtiin Malahideen, joka sijaitsee Dublinin pohjoispuolella ja ajeltiin rannikkoa pitkin useammankin kaupungin kautta. Malahidessa käytiin tutustumassa linnaan, josta ei valitettavasti saanut ottaa kuvia kuin ulkopuolelta. Mutta näkemisen arvoinen paikka, samoin kuin kaikki pikkukaupungit matkan varrella ja rannikko oli aivan mahtava.
Malahiden linna

Rantaviivaa Portmarnockissa


Kaupunkia kierreltiin ristiin rastiin kartturin johdolla ja käytiin katsomassa kaikki mahdolliset puistot ja kirkot ja muistomerkit. 

Heraldic museum ja kitaraa soittavat karhut; meistä ne tosin näytti selloa soittavilta rotilta


Famine Memorial

Christ Church Cathedral
Four Courts ja joku turisti tunkenut kuvaan mukaan :)
Mikä oli parasta Dublinissa? 

Ensinnäkin se murre. Aivan ihanan kuulosta vaikkakin pari ekaa päivää meni niin ettei siitä oikein tahtonut saada selvää ja vitsitkin piti meille toistaa :) Mutta parissa päivässä korva tottui siihen eikä ollut ymmärtämisessä mitään ongelmaa.

Iirin kieli. Kieltä ei kaupungilla kuullut, mutta kaikki tieviitat ja kadun nimet oli sekä englannin kielellä että gaeliksi. Aivan ihanan näköinen teksti, kaikki paikat näyttivät paremmilta gaelin kielellä kirjoitettuna.

Ihmiset. Kaikki ihmiset oli todella ystävällisiä joka paikassa. Kaduille väistettiin eikä kävelty päin kuten Helsingissä. Ja jos satuttiin törmäämään tai edes hieman hipaisemaan niin pyydettiin aina anteeksi. Miehet availivat aina ovia liikkeisiin mentäessä.

Sää. Reissumme aikana todellakin saimme kokea kuuluisat irlantilaiset sadekuurot. Aurinko saattoi paistaa pilvettömältä taivaalta ja viisi minuuttia myöhemmin tuli sadekuuro, joka oli ohi minuutissa ja aurinko paistoi taas. Parasta näissä kuuroissa oli etteivät ne edes kastelleet. Onnetonta tihkua vaan ja sateenvarjo oli aivan turhaan mukana.

Ja viimeiseksi se paras puoli; shoppailu. Aivan loistavia kauppoja ja paras niistä Penneys (muualla maailmassa tunnetaan nimellä Primemark). Olin lukenut kaupasta ennen reissua, mutta ylitti kaikki odotukset. Muistan kun käytiin ekan kerran kaupassa ja jäätiin kaikki kolme seisomaan suu auki oven suuhun. Vaaterekkejä ja pöytiä, joilla oli kasapäin vaatteilta, oli niin paljon ettei tiennyt mihin olisi katsonut. Suosittelen tätä ketjuliikettä kaikille, jotka vaan matkaavat sellaiseen paikkaan mistä liikkeitä löytyy.

Siinäpä se tällä erää. Palaan kakkososaan mahdollisimman pian, kunhan saan kuvat koneelle. Tiedossa kuvia hienoimmasta puutarhasta missä olen ikinä ollut..






















Ei kommentteja:

Lähetä kommentti