Down In Memory Lane; Englanti Lontoo 2011

Ensimmäisellä Lontoon reissulla ihanan serkkuni Idan kanssa. Kaupunki vei kyllä sydämen, mutta jätti hieman kylmäksi koska reissun ajankohta ei ollut paras mahdollinen. Vähän ennen matkaa alkoi kaupungissa suuret mellakat, jotka onneksi olivat kauempana keskustasta. Mutta söi vähän fiilistä, kun toisena iltana oltiin syömässä Hard Rock Cafessa ja pois lähtiessämme meni ohitsemme noin 20 poliisiautoa valot vilkkuen. Mellakoitsijat olivat sinä iltana olleet hieman lähempänä keskustaa.. Ensimmäinen reissu mistä olisin halunnut jo aiemmin kotiin, koska pelättiin että tulevat keskustaan riehumaan. Onneksi mellakat rauhoittuvat puolessa välissä reissua ja päästiin nauttimaan loppulomasta.

Perinteiksi muodostuneet lähtösidukat lentokentän Oak Barrellissa

 Hotellivalinnaksi päätyi tällä reissulla Lancaster London. Hotelli sijaitsi aivan loistavalla paikalla aivan Hyde Parkin vieressä ja kävelymatkan päässä Paddingtonin juna-asemalta, minne tulimme Heathrown kentältä. Hotellin vieressä oli myös heti metroasema, josta pääsi helposti joka paikkaan. Oxford streetille jaksettiin myös hyvin kävellä heti ensimmäisenä iltana. 

Hotelli oli alunperin melkoisen hintava, mutta onneksi bongattiin todella hyvä tarjous netistä juuri ennen reissua. Muistaakseni maksettiin viidestä yöstä 500 euroa. Aamupalaa ei valitettavasti hintaan kuulunut, mutta onneksi huoneessa oli jääkaappi jota käytiin aina täyttämässä lähikaupassa aamiaistarpeilla. 

Tietää olleensa hiukan kalliimmassa hotellissa, kun saavutiin paikalle vesisadekuuron saattelemana ja ovimies piteli ovea meille valmiiksi auki kun juoksimme sisään laukkujen kanssa. Samainen poitsu otti myös kastuneet laukkumme, vei ne kuivattavaksi ja toi ne meille huoneeseen sisäänkirjautumisen jälkeen. Loistavaa palvelua. Suosittelen siis yöpymään tässä hotellissa, jos kapaa hieman luksusta. Ja mikä parasta, huone sijaitsi 13 kerroksessa, joten näkymät olivat huikeat.

Näkymää huoneen ikkunasta

Helpoin tapa tutustua tähän suureen kaupunkiin oli ehdottomasti jälleen suosimani kiertoajelu. 2,5 tunnin ajelulla kierrettiin kaikki mahdolliset suurimmat nähtävyydet, loistava opas Eddie kertoi hauskoja juttua eikä tarvinnut rasittaa jalkoja kun sai istua kyydissä. Valitsemamme kiertoajelu ei lähtenyt selkeimmästä päästä, sillä toimisto oli eri paikassa bussin lähtöpaikasta, mutta kyllä se sieltä sitten löytyi oikea auto. Seuraavaksi kuvasatoa kiertoajelun varrelta...

 

Käytiin tutustumassa myös yllä olleeseen London Eyehin. En suosittele kenellekään, joka kärsii vähääkään korkeanpaikankammosta. Itse en kärsi, mutta teki niin pahaa istua kapselissa ja olin melko varma, että pyörryn sinne. Onneksi selvittiin siitä kunnialla ja olihan ne maisemat kaiken sen huonon olon arvoisia.

Suuren suurena Prinsessa Dianan fanina piti tietenkin käydä etsimässä myös muutama Dianaan liittyvä nähtävyys. Ensimmäisenä vuorossa oli Hyde Park ja siellä sijaitseva Memorial Park. Toinen paikka oli Harrodsin tavaratalo, josta aikamme etsittiin patsasta kunnes se hypähti meidän eteeen puolivahingossa.

Yksi pakollisista turistikohteista Madame Tussaudin lisäksi (jonka upeista nukeista saatte ihan oman postauksen) oli vartijoiden vaihto Buckinghamin palatsilla. Porukkaa oli kamalasti paikan päällä eikä aitojen luota nähnyt yhtään mitään, mutta onneksi nähtiin kuitenkin edes jotain.

Lontoossa tutustuttiin ekaa kertaa Tgi Fridaysin ravintolaan ja siellä taidettiin käydä syömässä kolmena iltana. Rakastuttiin aivan täysin paikan friteerattuihin perunankuoriin cheddar-pekonitäytteellä. Nam. Ja mansikka-ja vadelmamargaritoihin. Viimeisenä iltana saatiin myös tarjoilijaltamme talon tarjoama suklaakakku jälkkäriksi ja se kruunasi hienosti meidän koko reissun.

Hyvän ruoan lisäksi se toinen pääpaino reissulla oli tietenkin se shoppailu. Oxford Streetin liikkeitä tutkiessa saattoi kulua tunti jos toinenkin. Varsinkin Primarkilla. Tosin sitä kauppaa en suosittele kenellekään sunnuntai-iltaisin, tai viikonloppuisin ylipäätään. Ihmisiä niin paljon ettei päässyt kunnolla katsomaan mitään. Kannattaa mennä arkena ja aamupäivästä, kun paikalliset ovat töissä. Huomattavasti rauhallisempaa ja pääsee rauhassa tutkimaan valikoimaa. 

Kerroin Primarkista jo ensimmäisen Dublinin postauksen aikana, mutta jos joku ei vielä tiennyt niin Primark on irlantilainen liikeketju, joka on tunnettu todella halvoista hinnoistaan. Vaatteita, kenkiä, laukkuja ja asusteita hintahaarukka 1,50-30 euroa. Tämä on ainut kauppa missä itseltäni lähtee kontrolli aivan täysin. Tulee heitettyä koriin tavaraa, kun katselee vaan hintoja että tää on vaan kaks euroa ja tää vaan kolme. Totuus iskee kun menee kassalle ja loppusumma on 150 euron tienoilla. Mutta toisaalta sillä hinnalla saa hotelliin vietäväksi kolme isoa paperikassillista tavaraa. Kannattaa käydä tutustumassa kyseiseen liikkeeseen, jos vaan tilaisuus tulee.

Joku vähän shoppaillut. Nää pitäis sit saada mahtumaan laukkuun.

Mutta kaiken kaikkiaan ja mellakoista huolimatta Lontoo oli aivan ihana kaupunki. Suosittelen kaikille jotka vähäänkään tykkää kaupunkireissuista. Itselleni tämä ei onneksi jäänyt viimeiseksi matkaksi kaupunkiin.